En olis ikinä uskonu sen olevan näin rankkaa. Oot mun paraskaveri, enkä tosiaa ois ikin halunnu päästää sua armeijjaa. Enkä tosiaan tykkää et oot siellä vuoden.. Mut en voi tehdä asialle mitään. Voin vaan muistuttaa sulle et oot mulle tosi tärkee ja rakas ystävä, ja et odotan täällä kyllä kun tuut takasin. Ikävä on hirvee!
Iltasin ku meen nukkumaan tunnen sen palasen vaan kasvavan kurkussa, ja kyyneleitten peittävän silmille, ja siittä valuvan poskia pitkin alas… Mua jotenki ahdistaa et oot siellä, tää kauhee ikävä ja turvattomuuden tunne ja se et pelkään et sulla on siellä paha olo. Kaikki ne viestit, et sul räjähtää pää ja et sua ahdistaa siellä. Ne saa samal munki olon vaa pahemtumaan, en ikin haluis et sul olis mitenkää paha olo.. :/ Toivon vaan et tuut pian pois ja voitais taas nauraa yhdessä ja tehä kaikkee mitä ennenki!
Kauhee ikävä yhteisii saunailtoja ja sitä ku katotaan uuno turhapuroo yhdessä! Hmm.. Niinku sullekki sanoin, kyl tää varmast ajan kans helpottaa. Aluks on vaikeinta ku ei olla totuttu. Varsinkaa sä, et tosiaa oo tottunu siihe et joudut menee muitten pillin mukaan.. 😮 Ei oo kivaa et oot siellä. Huolestuttaa miten pärjäät, ku oot tottunu käymää paljo useammin röökillä ku pääset armeijas käymään. Etkä sä saa nukkuu kunnol pitkään, eikä sul oo siel meitä kavereitas tukena. Uskon et saat kyl sieltä kavereita, mut luulen ettei ne kuitenkaa korvaa meitä.
Lupaan että ku tuut takas, oot mulle entistäki tärkeempi ystävä ja kaikki alkaa sujumaan paremmin ku ennen. (:
Tunteet on kauheen sekavat. ’mieliajat pomppii jatkuvasti ylösalas’
Merkinnät RSS-syötteenä