Joo, aluks mua vaan vitutti, kipu alkaa tuntuu vast nyt.. Mua sattuu niin monet asiat, saan joka suunnalt paskaa niskaani, ja ihmiset ei ymmär kuin paha olo mul on.. Mul on hauskaa mun kavereitten kans, ja ne saa mut unohtaa kaiken paskan vähäks aikaa. Mut ku oon yksin, istun koulus, tai ku oon menos nukkuu kaikki tulee taas mun mieleen. En haluu itkee itteeni uneen, ja oon omasta mielestäni suhteellisen vahva ihminen. Kestän pitkään tätä, enkä aio flipat enää niinku ennen. Mut nyt mulla ei oo enää mitän ratkasuu tähä. EI MITÄÄN. ei hyvää eikä pahaa? Miten ihmine voi ol näin eksyksis? En keksi mitenkää mitää ratkasuu. Oon kiitollinen mun kavereist, niitten ansiost mä tunnen iloo. Mun tekis mieli vaan lähtee ja alottaa kaikki alusta, mutten haluu enkä pystyis. Uus koulu on jo liikaa muutosta. Oon aina ollu muutos vastane ihmine. tän blogin tarkotus ei ollu toimii päiväkirjan mutten voi puhuu näist asioist kellekkää, en ees mun parhaimmil kavereil, kaikist raskaint on et joudun käyd nää kaikki läpi yksin. Musiikki helpottaa hetkeks muttei poista kipuu, eikä tähän oo mtn ratkasuu.. Jotkus viiltelis, ja jotku vetäis pään täytee aineit, mut mä en saa niist mitää helpotust. Mikään ei tunnu auttava. Mul ei oo ratkasuu..
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=P4Uv_4jGgAM