Bulletproof

Olin hoitamassa mun kaverin pikkuveljeä, ihan pikkusta vauvelii mikä ei osaa viel ite ees kontata kunnolla. Eka kertaa elämässäni hoidin kunnola lasta, vaihdoin vaipan, pesin, syötin ja leikein sen kanssa. Olin siellä jopa yön, yhteensä kolme päivää ja yhden yön. Palkaks  mun piti saadaa 120e ja vielä työsopimus, jos siittä olisikin vaikka hyötyä koulussa. Mutta hups…Katri sitten meni ja myöhästyin vikana päivänä. Mun piti mennä töihin 13:00, mä tää likka heräs ast varttia yli..
Nooh, niinku Kani Jallin mun ihana ekonomian opettaja yläasteelt on opettanut soitin heti työnantajalleni ja pahoittelin myöhästymistäni. Mutta suurta vahinkoa ei olut päässyt käymään koska lapsen vanhemmat olisivat olleet joka tapauksessa kotona, lapsi ei olisi joutunut jäämään missään vaiheessa yksin. Tarjouduin lähtemään heti töihin ja olemaan vaikka pitempään, korvaten ajan jonka olin myöhästynyt. Mutta se ei käynyt, sain vastauksen jossa minulle sanottiin että ”ehkä joku muu päivä, tänään ei tarvitse enää tulla” Kuultuani seuraavana päivänä kohtalokkaan saarnan siittä kuinka epäluotettava ja vastuuton ihminen olen, en ole kuullut perheestä sen jälkeen. Hauskinta on että perheen poika on ollut hyvä ystäväni? Mutta minne katosi tämä ystävyys Tommi? Huoh.. No, selvisin tästä mutta palkkaani ei perhe koskaan maksanut? Itse en ole niin tyhmä että menisin sinne enää uudestaan mutta, suoraan sanoen kyllä vi***taa toi 120e mikä jäi saamatta…

Turhautunut lapsenvahti.