Mun täytyy varmaan vaan opetel tyytyy vähempään,
tottuu ajatukseen et merkitsen nyt vähemmän.
”ku tottuu tasoon, siit on vaikee madaltaa”
minkä voit ku muitten seura ei vaan nappaa.
Niinku sanoit kyl mä aina jotain keksin,
mut ei ollutkaan kyse sit et jäisin yksin.
Kaikki muuttuu ei oo asiat niinku ennen,
harmittaa vaan ku sillon oli paremmin.
Onhan nytkin kaikki iha ok,
mut mun pään sisäl rauhaa vaan ei oo.
Miltä tuntuu ku on illal sängyl hiljaa?
Kaikki hyvin, mut vaan mieltä painaa..
Harmittaa niin et sattuu,
joskus tekis mieli vaan painuu v****un!
Merkinnät RSS-syötteenä