Mun isoveljet, mun kaverit, mun päätökset, mun elämä, mun valinnat, mun mestat. Älkää vittu viekö niitä multa!
– Ei auta vaikka kuinka huutais. ’Menee jos on mennäkseen’ Mut vittu jos ei haluukka antaa mennä.
Mertsi, oot mulle sanoin kuvailemattoman tärkee. Jos haluut mennä, en voi estää. Haluun kuitenki vaa et sä oisit onnellinen. Siks kirjotin sulle tän, hyvää matkaa rakas ystävä. Takaisin vantaalle, sieltä mistä tulitkin..
Nyt kuuntele ja usko joka sana, mä tuun kaipaa sua isoveli rakas/
Tottakai haluun et oot onnellinen, pääset joukkoon vanhojen kaverien/
Jos haluut muuttaa ja se tuntuu oikeelta, en mä haluu tull sun haaveittes eteen/
Mut teen sulle sen selväksi, haluun sut aina säkylään takasin/
Onks se tää paikka vai nää ihmiset, olisin halunnu auttaa, enkä kuulla et sä lähdet/
En tainnu ikin tarpeeks usein sanoo, et kuin tärkee sä mulle oikeest oot/
Jos lähdet pois mä sulle lupaan, ei voi sun paikkaas korvata kukaan/
Sun muistos kulkee mun mukana, ihan sama mihin oon ikin matkalla/
En tuu ikin unohtamaan niitä hetkiä, ku nahkapenkeillä heitettiin kiesiä/
Tai ku istuttiin kahestaan tein pikku studiolla, ja kirjotit seinille sanotuksii musta/
Muistatko ku hait mut kerran koulusta, mä sain kertoo mun kavereilleni ylpeenä susta/
Kalastusreissut ja yölliset ajelut, kaikki freestylet ja hauskat jutut/
En ikinä unohda kuinka mä nautin, kun tein biisiin mä kertsin nauhotin/
Ja metu hei!
Et tiiä kuinka paljon mä arvostin sitä, et kerroit jos joku oli naisten kans pielessä/
Tai et ku teitte iggen kans räppiä, ainut ketä sai lukee tein sanat olin minä/
Enää pelottaa vain se et mitä mulle jää, kaikki lähtee jään aivan yksinään/
Ethän unohda mua metu rakas, ootan et ehkä jokus tulisit viel takas/