Bulletproof

Talvi. En oikee tiiä, mitä mielt talven tulostaki pitäis olla.. :/ Tavallaan on kiva, tykkään ku on viilee ja kauniit maisemat, ja kuu valaisee yöllä kauniisti.
Talven tulo sai mut miettii menneit ja tulevaa, n.vuosi sitten tutustuin mun nykyseen parhaaseen kaveriin. Ja viimiseen vuoteen mahtuu vaikka mitä, on tapahtunu paljon ja paljon asioit on muuttunut. Useimmat vaan hyvään suuntaan. Vuosi sitten asuin kotona, ku mun sisko muutti kylälle asumaan. Pikku hiljaa tutustuin Iggeen, ja meist tuli hyvii kavereit. En oikeen tiiä miten se tapahtu, tai miks mut nyt mä asun Iggen tykönä. Kirsi sai häädön, muutti harjavaltaan ja nyt takas tänne, ja asuu nyt mun ja Iggen kans. Yks mein kaveri, Viljamiki asu täällä mut nyt se on muuttanut pois koska niille tuli vähän kränää Iggen kans. Niin helpol täältä saa lähtöpassit. Toivottavast mä en oo saamas, en ainakaan vielä. Vaiks must joka päivä tuntuukin niin hauraalta, mun elämä on niin ’kaltevaa pintaa’ . En koskaan tiiä koska joudun lähtemään tai et mitä huomenna tapahtuu, oon jotenki oppinu elämään päivä kerrallaan mut silti mul on aina pelko tulevaisuudesta. Oon jotenki niin kiintynyt tähän ympäristöön ja näihin ihmisiin et en todellakaan tiiä mitä mul tapahtuis jos joutuisin lähtee. Mut uskon et oon viel joku päivä valmis lähtemään, koska tiiän et ei tää oo ikuista.

Talvi saa mut myös aina muistamaan jotain, minkä haluisin aina uohtaa. 7.1.2013, Igge lähtee armeijjaa. Se on kiinni ainakin ensimmäiset kolme viikkoo, ja sitku se pääsee lomil, sil on sen perhe ja tyttöystävä. Ehitääks me näkee enää? Oon aina tienny etten sais päästää ketään näin läheiseks tai kiintyy kehenkää niin paljoo ku nyt oon tehny, en toki tehny sitä tahallani. Aivot käskee suojella itteensä, ettei tipahda. Mut sydän tekee mitä lystää.. No mut mä selviin, emmä kuole. Mut tiiän nyt jo et se tulee ottaa koville. Igge on kuitenki nyt suurin sisältö mun elämäs, oon sen kans jokapäivä ja asun sen tykönä. Ja kohta se on vaan, poissa. Tuleva vuosi tulee olemaan niin pitkä, ja pelottava. Jos nyt kelataan aikaa vuosi taaksepäin, kuka ois uskonu et oon nyt tässä? Entä missä mä oon vuoden päästä? Jossain vielä pahemmas raossa? 😮 Auttaa ku yrittää unohtaa, mut ei se tunnu onnistuvan täällä. Kaikki mun ympäril muistuttaa siittä kuin vaaka laudal mun asuminen täällä on ja et Iggen armeijjaan lähtö lähenee koko ajan.. :/

No kaiken kukkuraks, yks mun parhaimmista kavereista muuttaa.. Nenna, miks sun täytyy mennä? Olisin valmis tekee mitä vaan et jäisit. Mut tiiän et se on mahdotonta. En vaa ymmärrä miten vahva sun täytyy olla että kestät tollasta? Mä oisin jo kuollu. Oot tosiaan ihmisenä mua paljon vahvempi. Pelkään ettei me nähä enää ikinä. Ja vaiks nähtäiski, ei se olis enää samanlaista. Ei me enää osata puhuu toisillemme niinku nyt. Entä jos sä muutut? Entä jos mä muutun? Kohta me ei enää ees tunneta toisiamme. Miten käytän nää viimiset päivät sun kanssa? Mua pelottaa, nenna. Kuka on kertomas mulle et, ’mitä nyt tapahtuu’?!

No sentään jotain hyvää, kirsi sai auton. Tumman vihree, Nissan Primera. -97 Ja 12 tuumaset popit, ikkunat on viel tummentamatta. Ei mikään kauheen hieno, mut ei paskinkaan mahdollinen. Sellanen siedettävä mut erittäin söpö ja kodikas. Mut jos mä saisin päättää ni etupuskuri  menis uusiks ja siihen hankittais viel madallus sarja… Tai oikeestaa, en ois ikin ite ostanu tollast autoo 😀 Mut on ollu ihan kivaa ajel siskon autol, toistaseks viel Igge kuskina koska kirsillä on inssi vast tiistaina, eli huomenna. Toivottavast pääsee läpi, koska siinä tapauksenna me mennää ajelee viikonloppun nennan kans, plus muitten hyypiöiden. Viikonloppuna vielä viimiset kännit, yhen nennan kans.