Bulletproof

multa on pienestä asti puuttunut jotain mitä muil on aina ollut. Isä.
Mul ei ikin ees ollu veljee, vaiks oonki sellast aina toivonu. Mulla ei ollu ketään ketä ois näyttäny mulle miehen mallii, tai kenest oisin voinu oppii jotain miehistä, tai ketään ketä ois pitäny mua kädestä kiinni ja keneen mä oisin aina voinu turvata jos mua pelotti.
Vaan äiti on aina repiny meitä sen perässä ja toivonu ja rukoillu et me pysyttäis pinnalla.
Nyt oon vihdoinkin löytänyt jotain mikä on korvannut ees  pienen osan siit aukosta mikä jäi mun elämään kun mä menetin mun isän. Nyt mul on kaks maailman parasta veljee, keneen luotan ja ketä on aina mun turvana. Teiän kans mun ei tarvi pelätä mitään, vaan mul on turvallinen olo. Teiän ansiosta on saanu nyt kokee kaikkee mitä en ois ikinä saanu mun elämään jos teitä ei olis.
Ilman teitä, kukaan ei olis kertomas mulle miten autoja korjataan ja tuunataan, kukaan ei olis kertomas mulle mitä ei kannata ja mitä kannattaa tehdä, kukaan ei olis kertomas tai näyttämäs esimerkkii miten tääl maailmas oikeest pärjää. Ilman teitä multa ois jääny niin paljon tekemättä ja  kokematta.
Ette voi ymmärtää kuin tärkeet mulle on et mul on teiät mut vierel. Enkä haluu ikinä, IKINÄ luopuu teistä. Koska en todellakaan tiiä mitä tekisin ilman teitä. On totta etten pärjäis ilman teitä, mut en haluu tukehduttaa teitä. En haluu roikkuu teis niin kauan et kyllästytte, en vaan tiiä mitä mun pitäis tehdä. En haluu, tai en oikeestaan uskalla itsenäistyy viel. Tarviin teit näyttämään mulle tietä etten eksyis. ”ottakaa toi äijä kiinni, jonkun täytyy näyttää suuntaa”  Ootte mulle kalleint mitä mul on, ootte mun sankareita..

Mertsi <3

Ja Igge <3