Siinä sä nyt oot, ihmisenä
kaikkien muiden keskellä.
Seisot tyynenä,
en nää sun kasvoi enää.
Mä pyrin ymmärtää sua,
nähdä sielun, silmät, nenän.
Oot valinnut tän tää on tie sun.
Mä huomaan susta, sun hymy ei oo aito,
ku sun ympärille kerääntyy massaa sua vainoo.
Vaiks laval näytit niin onnelliselta,
nyt oot ku joku ois sulle paljon velkaa.
Kaikki tietää sut, mut mä haluun enemmän,
haluun kuulla sun ajatukset ja päästä syvemmäl.
Miltä tuntuu ku et saa rauhaa,
mut silti haluut laulamist jatkaa?
Kuvast, kuvaan teet sen saman,
yrität olla kohtelias ja nimees jakaa.
Ne haluu sust kaiken, mitä jää sulle?
”voi kun voisit kuulua kokonaan mulle”